Sokkona keilaamassa
Taas se alkaa. Kehityskeskustelut. Monella on kehityskeskusteluista negatiivin kuva. Pomo miettii mistä pitäisi keskustella ja alainen mitä pitäisi sanoa. Onneksi kuitenkin suurimmasa osassa yrityksiä kehityskeskustelut ovat arkea ja keskustelut aitoja, sanoo liikkeenjohdon konsultti Anneli Valpola konsultointiyhtiö Olorinista. Suurin ongelma on että kehityskeskustelujen jälkeen mitään ei tapahtu. Vuoden päästä on seuraava kehityskeskustelu täysin samanlaisena.
Asiat jäävät kesken
Yleinen ongelma kehityskeskusteluissa Valpolan mukaan on, että esimies kertoo tavoitteista vertikaalisesti mutta työntekijät tekevät työtään horisontaalisesti. Toisin sanoen esimies kertoo, mitkä strategiat ja tavoitteet ovat. Työntekijät kuitenkin tekevät työtään monimutkaisissa prosesseissa ja työryhmissä osana erilaisia verkostoja. ”Yksittäisen esimiehen on yhtä vaikea vaikuttaa näihin horisontaalisiin prosesseihin kuin alaisten. Tämä on selvä kipupiste.”
Yksi ratkaisu ongelmaan on ryhmäkehityskeskustelu. Siinä tehdään porukalla selväksi, mikä on tärkeää ja mihin voimat riittävät. Vasta sen jälkeen siirrytään yksilökeskusteluihin. Yksilökeskusteluiden jälkeen esimiehet kokoontuvat yhteen ja käyvät ongelmat läpi. Näin prosessi ryhmittyy ketjuksi, jossa tieto ainakin teoriassa liikkuu.
Rytmitys yrityksen toiminnan, ei kalenterin mukaan
Kehityskeskustelut käydään perinteisesti kerran vuodessa. Ei ole kuitenkaan syytä, miksi juuri tämä olisi paras tiheys, Anneli Valpola sanoo. Kehityskeskusteluita pitäisi käydä siinä rytmissä, missä yhtiö muutenkin toimii. Jos asiat tapahtuvat neljän kuukauden aikajänteellä, kehityskeskustelujakin voisi pitää neljän kuukauden välein.
Sokkona keilaamassa
Tärkeää on tehdä alaiselle selväksi, mitä häneltä odotetaan. Arjen tasolla esimies ei voi paljon puuttua työntekijöiden puuhiin. Siksi alaiselle pitää luoda selkeästi määritelty tontti, jolla häärätä.
”Sanon usein koulutettaville, että kuvitelkaa kaatavanne keiloja keilahallissa. Kuvitelkaa sitten, että keilat eivät olisikaan näkyvissä, vaan verhon takana. ”
”Ryminästä pitäisi päätellä, onnistuiko kaato. Ja välillä esimies ponkaisee esiin verhon takaa ja sanoo, että ei mene hyvin, yritä enemmän.”
Kukaan ei jaksa kovin kauan yrittää kaataa keiloja sokkona. Jotta motivaatio löytyisi, ”ensimmäinen oletus on, että ihminen näkee ne keilat.”
Artikkeli alunperin julkaistu talouselämässä
1 2 3 4 5 6 Seuraava » Viimeinen »
Valmennukset
Haluatko tietää lisää?
| COBIT |
| ISO 20000 |
| ITIL® |
| PRINCE2® |
| COPYRIGHT AND TRADEMARK INFORMATION |
| SIMULAATIOPELIT |
